Henry van de Velde

thumb|Henry van de Velde Henry Clemens Van de Velde (3. huhtikuuta 1863 Antwerpen – 25. lokakuuta 1957 Zürich) oli belgialainen arkkitehti, muotoilija ja taidemaalari. Hän oli Victor Hortan ja Paul Hankarin ohella Belgian art nouveau -liikkeen tärkeimpiä edustajia ja yksi taidesuuntauksen alkuunsaattajista. Van de Velde työskenteli pitkään myös Saksassa ja vaikutti merkittävällä tavalla maan arkkitehtuuriin ja muotoiluun 1900-luvun alussa.

Van de Velde opiskeli 1881–1884 maalaustaidetta Antwerpenin taideakatemiassa. Vuonna 1893 hän kuitenkin päätti hylätä taidemaalarin uran ja suuntasi sen sijaan mielenkiintonsa arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Hän suunnitteli vuonna 1895 itselleen Bloemenwerf-nimisen talon, jossa oli vaikutteita arts and crafts -suuntauksesta. Vuonna 1896 Van de Velde suunnitteli sisustuksen Samuel Bingin L'Art Nouveau -taidegalleriaan Pariisissa. Tämä suunnittelutyö antoi nimen uudelle tyylisuuntaukselle.

Vuonna 1902 Van De Velde muutti Weimariin toimiakseen Saksi-Weimarin suurherttuan taiteellisena neuvonantajana. William Morrisin ja arts and crafts -liikkeen innoittamana Van De Velde perusti Weimariin taideteollisuuskoulu Kunstgewerbeschulen sekä taideakatemian. Siten hän loi perustan Walter Gropiuksen vuonna 1919 perustamalla Bauhausille. Hän toimi koulun kunstgewerbeschulen johtajana ja suunnitteli myös sen päärakennuksen. Van de Velde teki myös yhteistyötä Deutscher Werkbundin kanssa ja suunnitteli Werkbundin Kölnissä vuonna 1914 pidettyyn näyttelyyn teatterin. Vuonna 1917 Van de Velde lähti Saksasta. Hän asui Sveitsissä ja Alankomaissa ja työskenteli arkkitehtina. Van de Velde toimi Gentin yliopiston arkkitehtuurin professorina 1926–1936. Hänen huomattavimpia töitään ovat Bloemenwerf (1895), L'Art Nouveau -gallerian sisustus (1895), Villa Esche (1902–1903), Kölnin Werkbund-näyttelyn teatteri (1914), Otterlon Kröller-Müller-museo (1936–1953) ja Gentin yliopiston kirjasto (1933–1936). Wikipedian tuottama